Pyörän selässä kesät talvet

Lupa-asiantuntija Elisa Kärki hurahti pyöräilyyn kymmenisen vuotta sitten. Hän oli saanut kesätyöpaikan Helsingin poliisilaitoksen silloisesta ulkomaalaislupayksiköstä Pasilasta, ja koska matkaa kertyi Haagasta noin neljä kilometriä, se tuntui sopivalta pyöräilyyn.

– Halusin alkaa myös kuntoilla. Koska pelkäsin, että into olisi vain hetkellistä, en halunnut ekologisista syistä ostaa heti omaa pyörää. Niinpä lainasin sellaisen naapurinrouvalta.

Nyt hän on työskennellyt Pasilassa yhtä soittoa keväästä 2019 ja pyöräillyt sinne läpi vuoden.

– Ostin lopulta sen lainapyöränkin. Se on vanha, 1980-luvun Helkama, eikä siinä ole vaihteita. Olen pyörän ylpeä kolmas omistaja, se oli alun perin naapurini äidin pyörä, hän hehkuttaa.

Kärki pyöräilee töihin keskuspuiston kautta kiertotietä ja on venyttänyt matkan miltei viiteen kilometriin. Kesällä hän polkaisee töihin 15 minuutissa ja talvella 20 minuutissa. 

– Minulla on nastarenkaat, mutta jos pyörätie on jäässä, se on kyllä taiteilua. Pyörä saattaa sutia ja joskus olen hypännyt vauhdissa pois sen päältä, etten kaatuisi. Lisäksi tiellä saattaa olla sulamisen ja jäätymisen seurauksena railoja, jotka voivat olla petollisia, jos pyörä menee niiden väliin, hän kuvailee.

Siirtymäriitti

Eräänä talvena pyörän ketjut lähtivät paikoiltaan tiukassa ylämäessä. Kärki polkaisi tyhjää ja kaatui. Onneksi meluaita otti vastaan. 

– Kerran minulta meni puolitoista tuntia kotimatkaan, kun märkää lunta tuli matkan aikana yli 15 senttiä ja piti taluttaa loppumatka. Viiden sentin lumikerroksessa pyöräily vielä sujuu.

Edes 20 asteen pakkanen ei estä himopyöräilijää. Kärjellä on talvella yllään lämmin goretex-talvitakki ja kypärän päällä huppu. Se tosin haittaa hieman sivuille näkemistä. Sateella hän on kastunut joskus alusvaatteita myöten. Työpaikan pukuhuoneessa on onneksi kuivauskaappi, jonne laittaa vaatteita työpäivän ajaksi kuivumaan.

– Yhden kerran olen unohtanut kypärän kotiin ja heti tuli tietysti joku poliisi siitä huomauttamaan, hän naurahtaa. 

Kun Kärki viilettää pitkin keskuspuistoa, hän kokee hienon vapauden tunteen. Se on työpäivän jälkeen myös siirtymäriitti vapaalle. 

– Aamulla kun pyöräilen töihin, jätän puolestani siviiliminän kotiin ja orientoidun työpäivään. Pyörä onkin minulle superrakas, se on pitänyt minua pystyssä kaikki nämä vuodet.

Aurinkotervehdyksiä lounastunnilla

Kärjen työpaikalla miltei kaikki harrastavat jotakin urheilulajia ja usein käydään puolileikillistä keskustelua siitä, kuka jaksaa eniten. Kun Kärki kertoo pyöräilevänsä viisi kilometriä, löytyy aina joku koiranleuka, joka kertoo polkevansa 20 kilometriä per suunta.

– Kerroin äskettäin työpaikalla, että olin noussut Malminkartanon kuntoportaat kymmenen kertaa. No yksi mieskollega kysyi heti ”juoksitko ne” ja toinen ”harpoitko portaita yli”. Vastasin rehellisesti, että ainoastaan kävelin ne.

Toinen Kärjen liikuntaharrastus on lounasjooga. Kun ruokatauko alkaa, hän vaihtaa treenikamat ylleen ja menee työpaikan kuntosalille. Siellä hän tekee muutamia aurinkotervehdyksiä ja nousee seisomaan käsilleen seinää vasten.

– Salissa on tatami, jonka yläpuolella olevasta kattoikkunasta tulee valoa. Siellä tulee ihana tunne: päivä alkaa kuin alusta ja ajatuskin juoksee paremmin. Minulla on tunnin lounastauko, joten ehdin sen jälkeen vielä syödäkin, hän kertoo.

Luottamusta lisäämässä

Elisa Kärki työskentelee Lupa-asiat-toiminnossa lupa-asiantuntijana ja yhtenä esihenkilönä. Viime vuonna yksikössä myönnettiin yli 181 000 passi- ja henkilökorttiasiakirjaa.

– Tänä vuonna meillä on käynyt noin 500 asiakasta päivässä. 

Työ sisältää pitkälti ongelmanratkaisua: joku asiakas tarvitsee jotakin erityistä, järjestelmissä saattaa olla jokin häikkä tai niitä päivitetään. Työ on myös äärimmäisen hektistä ja vaatii nopeaa reagointikykyä mutta samalla myös huolellisuutta ja tarkkuutta.

­– Vaikka kaikki tekevät parhaansa, on selvää, että meidän volyymeillämme tulee joskus virheitä. Sitten niitä korjataan mahdollisimman nopeasti.

Kärki kokee päätehtäväkseen toimia lupasihteereiden tukena. Silloin tällöin hän istahtaa itsekin asiakastiskin taakse johtaakseen työntekijöitä ”edestä”, eikä ainoastaan työhuoneestaan käsin. Samalla säilyy kosketus käytännön työhön.

– Pidän paljon työstäni, koska se tarjoaa vaihtelua ja saan työskennellä ihmisten kanssa.

Lupapalvelut tavoittaa koko kansakunnan kirjon, joten siellä tapahtuu hyviä kohtaamisia poliisin kanssa neutraalin asian tiimoilta. Ne vahvistavat myös positiivista kuvaa poliisista. 

– Yritämme tuottaa kansalaisille parasta mahdollista palvelua sekä pitämään yllä luottamusta poliisiin ja yhteiskuntaan.