Taiderikosten tutkijasta kirjailijaksi 

Rikostutkija Kimmo Nokkonen avasi mustan Volvon takaluukun Vaasassa vuonna 2009. Auton omistaja oli osallisena rikosvyyhdissä, johon liittyi laitonta velanperintää. Takakontissa oli kuplamuoviin kääritty taulu. Samassa tilassa oli öljypurkki ja hylsysarja. Nokkonen avasi muovin kulmaa ja näki signeerauksen Claude Monet. Taiteesta hän ei tiennyt juuri mitään, mutta tunnisti nimen. 

– Tuumasin kollegalle, että jos tämä olisi aito, siitä maksettaisiin miljoonia. Mutta säilytyspaikan huomioon ottaen ajattelimme, että se on väärennös, Nokkonen kertoo. 

Taulu otettiin takavarikkoon. Myöhemmin se osoittautui väärennökseksi. Samalla Nokkosen rikostutkijan uralle avautui kokonaan uusi suunta, ja hän päätyi tutkimaan taiderikollisuutta Suomessa. 

Passintarkastuksesta rikostutkijaksi 

Nokkonen aloitti poliisiuransa Helsingin poliisilaitoksella. Suomi ei tuolloin kuulunut Euroopan unioniin ja Neuvostoliitto oli vielä olemassa. Hän työskenteli passintarkastuksessa Eteläsatamassa. 

– Se oli ihan eri maailma kuin nykyään. Ulkomaalaisvalvonta oli työmme keskiössä ja poliisin työ oli hyvin konkreettista, hän sanoo. 

Jo varhain Nokkonen tiesi haluavansa rikostutkijaksi. Miehistökurssin jälkeen hän pääsi Helsingin rikospoliisiin ja aloitti varkaustoimiston yleisjaoksessa. Työ oli liikkuvaa ja kenttäpainotteista. Myöhemmin hän siirtyi ammatti- ja taparikollisten yksikköön. 

– Ei ollut teknisiä apuvälineitä. Seurasimme ihmisiä ja istuimme kentällä. Tietoja saimme havainnoimalla ja lähteiltä. 

1990-luvulla tie vei Keskusrikospoliisiin. Nokkonen työskenteli järjestäytyneen rikollisuuden parissa, mutta tehtäviin kuului myös talousrikostutkintaa ja rikoshyödyn 

jäljittämistä. Rikoshyödyn jäljittämiseen perustettiin oma ryhmä, johon pääsi mukaan. 

– Minulla kävi siinä mielessä hyvä tuuri, että sain pitkälti itse vaikuttaa siihen, mitä tutkin. 

Vuonna 2004 hänet valittiin Vuoden Poliisiksi. Teemaksi oli tuolloin valikoitunut Nokkosen työnsarka järjestäytyneen rikollisuuden torjunta.  

Piilorikollisuutta ja väärennöksiä

Taiderikollisuus tuli osaksi Nokkosen työtä sattuman kautta vuonna 2009. Vaasan väärennöslöytö paljasti rikosalueen, jota ei ollut Suomessa juuri tutkittu. Poliisin osaaminen taidemarkkinoista oli vähäistä. 

– Hyvä, kun osasimme erottaa akvarellin öljyväristä. Kaikki piti opetella alusta. 

Tutkinnassa kävi ilmi, että taiderikollisuus on pääosin piilorikollisuutta. Useimmissa tapauksissa asianomistaja ei tiennyt joutuneensa huijatuksi. 

– Yleensä tieto tuli vasta, kun me koputimme ovelle ja kerroimme, että teille on myyty väärennetty taulu, Nokkonen sanoo. 

Poliisin järjestelmissä taiderikoksia ei luokitella omaksi rikoslajikseen. Tämä vaikeuttaa kokonaiskuvan muodostamista kyseisestä rikossektorista. Nokkonen toteaakin, että on mahdotonta sanoa, mitä taiderikollisuus Suomessa on, jos sitä ei luokitella ja tilastoida järjestelmiin. 

Keskeinen osa tutkintaa oli yhteistyö Kansallisgallerian kanssa. Poliisin ja konservaattorien välille rakennettiin suora ja toimiva yhteistyö. 

– Meillä oli päivittäinen puheyhteys. Se perustui luottamukseen ja toimiviin ihmissuhteisiin. 

Yhteistyön ansiosta suurin osa takavarikoiduista teoksista pystyttiin arvioimaan nopeasti. Turhilta tutkintatoimilta vältyttiin, ja säästettiin aikaa ja rahaa. 

– On surullista, että tämä yhteistyö on myöhemmin kuihtunut, Nokkonen sanoo. 

Eläkkeellä kirjailijaksi

Nokkonen jäi eläkkeelle vuonna 2022 ja ryhtyi kirjoittamaan tietokirjaa taiderikollisuudesta. Operaatio Fake ilmestyi vuonna 2024. Kirja perustuu pääosin lainvoimaisiin tuomioihin ja julkiseen aineistoon. 

– En halunnut kirjoittaa muisteloita vaan oikean tietokirjan. Tiedon jakaminen on paras tapa ennaltaehkäistä näitä rikoksia. 

Taideväärentäminen kohdistuu varsin usein kultakauden taiteilijoihin, kuten Gallen Kallelaan, Edelfeltiin ja Schjerfbeckiin. Nokkonen sanoo, että jokainen markkinoilla liikkuva väärennös nakertaa heidän kulttuuriperintönsä arvoa. 

– Kyse ei ole vain rahasta. Kyse on kulttuuriperinnöstä, jonka suojeleminen on myös poliisin tehtävä. Taiderikollisuus ei ole uusi ilmiö. Sitä on ollut Suomessa koko itsenäisyyden ajan. 

Helmikuussa 2026 Nokkoselta ilmestyy Likaista hiihtoa ja puhdasta pajunköyttä. Kirja käsittelee Lahden vuoden 2001 tapahtumista alkanutta tutkintaa poliisin tulokulmasta. 

– Lahden laduilla ei tapahtunut rikoksia. Poliisi tutki sitä, tapahtuiko rikoksia tuomioistuimessa, Nokkonen sanoo. 

Hänen mukaansa rikostutkijan ja tietokirjailijan työssä on paljon samaa, sillä molemmissa tutkitaan useimmiten menneitä tapahtumia ja analysoidaan sekä perustellaan jokainen johtopäätös. 

Nokkonen on tyytyväinen uraansa. 

– Olen saanut tehdä merkityksellistä työtä. Kirjoittaminen on jatkoa samalle työlle, mutta eri muodossa.