Huoneentaulu ja motto

Jotkut vihaavat sitaattien ja muiden viisauksien lurittelijoita, mutta minä olen niiden vankka kannattaja. Mukanani on kulkenut jo vuosia huoneentauluna Kummeleiden nimissä kulkeva ilmaiskortti tekstillä Kuolema kuittaa univelat. Karua, mutta niin totta.

Kortti seinällä muistuttaa raadollisella tavalla pitämään itsestäänkin huolta. Luottamustehtäviä hoitaessani huomaan salakavalasti ajautuvani yhä syvemmälle ja syvemmälle etsiessäni jotain pelastustietä säälliseen palkkaratkaisuun, esitettyyn henkilöstön vähennystarpeeseen, toimitilojen pysyvyyteen tai henkilöstön hyvinvointikysymykseen. Sitä vain ajatukset kiertävät sinnikkäästi kehää neuvottelun päätyttyä, ja lopulta illalla pakollinen väsymystila korjaa unitilaan. Tämä tie on kuitenkin vaarallinen. Silmänympärysvoide on nykyisin ihan must!

Mottonani on vuosien ajan kulkenut kiinalainen sananlasku Kumarra korkean herran edessä, mutta kumarra riittävän syvään, ettei hän näe, että naurat hänelle. Etenkin viimeisten vuosien aikana tämä viisaus pölähtää etulohkoon lähes päivittäin. Miksiköhän?

Luottamustehtäviä hoitaessa ei toisinaan voi muuta kuin itkeä ja nauraa, yhtä aikaa. Kun pitää samaan aikaan tehostaa toimintaa, säästää itsensä kuoliaaksi, motivoitua huippusuorituksiin ja jopa työtaisteluasein tapella palkastaan. Kääntäen: nykyisin kaikki tuntuu olevan valtiolla päämäärätöntä vempulointia, josta on päästävä viipymättä eroon. Säästöä säästön perään. Siivouksessakin ”vastuullisuustekona” on vähennetty veden käyttöä.

Tsemppaa siinä sitten itseäsi päivittäiseen huippusuoritukseen odottaessasi koneen aamuista viiden minuutin päivittymistä, minkä jälkeen lataat sinne tekeytymään vielä jonkin uuden päivityksen. Koneen jauhaessa taustalla, alat kysellä kavereilta, miten edellisen päivityksen jumituksista tai käyttäjälle tulleista virheilmoituksista pääsee eroon. Vielä enemmän saat itsellesi viritysaikaa, kun laitat puhelimesikin pilveentymään samaan aikaan.

Sitten on tämä palkkauskysymys. Onhan se hienoa olla yhteiskunnallisesti näköalapaikalla turvaamassa omalta osaltaan sisäistä turvallisuutta ja oikeudenhoitoa ja sitä kautta oikeusvaltioperiaatteiden toteutumista. Mutta kun pelkästään tätä ajatusta rintamuksen päällä päivittäin kantamalla ei vuokrat tai vastikkeet tule maksettua, ei pysy pirtissä lämpö, ei juokse vesi ja jotain tarttis syödäkin. Liksaa on kuitenkin pyydettävä sinusta riippumattomista syistä kohonneiden elinkustannusten johdosta – siitäkin huolimatta, että tiedät vastapuolen reaktion.

Mutta että univelat eivät vielä saisi yliotetta ja että pysyisi notkeana kumartaessa, on syytä vetää muutama viikko happea kesällä. Sinun ja minun.

Maksava jäsen