Paini nollaa poliisin stressin

Janne Laine tutustui kreikkalais-roomalaiseen painiin poikansa harrastuksen kautta. Nelivuotias aloitti nallepaineissa, joissa vanhempi on mukana. Poika eteni seuraavaksi nassikoihin ja vaativampiin ryhmiin.

– Reilut kolme vuotta sitten pojan keskiviikkotreenien aikaan treenasi aikuisten ryhmä toisella matolla. Siellä oli tuttu palomies, joka houkutteli minutkin mukaan.

Aluksi Laineella ei ollut vielä painikuntoa, eikä tekninen osaaminenkaan ollut kovin korkealla tasolla.

– Ei tarvinnut pyöriä molskilla kuin 10 minuuttia ja olin aivan piipussa. Vaikka olisi juossut maratonin ja treenannut muita lajeja, se ei riitä. Mutta kun painiin tottui ja voimat kasvoivat, opin säästelemään ja avaamaan hanat oikeissa kohdissa.

Osaamistasojen erot tulivat esille nopeasti. Jos Laine kamppaili henkilön kanssa, jolla oli 10 vuoden painitausta, hän löysi itsensä hetkessä maton pinnasta.

– Kehitystä tapahtuu kuitenkin nopeasti, ja eron aloittelijaan huomaa jo parin vuoden harrastamisen jälkeen.

Ryhmässä oli vapaapainitaustaisia ja erilaisia kamppailulajeja harrastaneita miehiä sekä aivan pystymetsästä tulleita henkilöitä.

– Harrastajien keski-ikä on noin 40 vuotta. Jotkut ovat rautaisessa kunnossa, mutta suurin osa on peruskuntoisia normiharrastajia.

Laine alkoi painia myös maanantaisin ja lauantaisin sen mukaan kuin työt antoivat myöten. Kun seura muutti uusiin tiloihin, tuli Laineesta apuvalmentaja.

– Osallistuin alkeiskilpailuryhmien ja isojen nassikoiden valmennukseen. Heidän ikähaarukkansa oli 5–17 vuotta. Valmentaessa tulivat painilliset elementit vielä paremmin tutuiksi.

Voimaa tarvitaan

Painissa Lainetta miellyttää sen kamppailuelementti ja fyysinen kontakti. Se on eräänlaista mitan ottoa; kumpi pärjää paremmin.

– Fyysisesti monipuolinen laji on todella raskas ja haastava. Koko kroppa pääsee töihin ja pärjätäkseen pitää olla muutakin kuin räjähtävää voimaa, hän pohtii.

Paini antaa valmiuksia muihin lajeihin, kuten esimerkiksi voimisteluun sekä voima- tai painonnostoon.

– Kun kaveria heitellään molskille, ei tarvitse välttämättä mennä salille keräämään voimaa. Itse olen 100-kiloisten sarjassa, joten minun täytyy pystyä nostelemaan samankokoisia vastustajia.

Laine on saanut kamppailulajikokemuksesta työhönsä rauhallisuutta ja varmuutta.

– Koska työskentelemme pareittain, käytämme samantyylisiä, poliisin peruskoulutuksessa opetettuja keinoja fyysistä kontaktia vaativissa tehtävissä. Mutta minulla on kyseisissä tilanteissa nykyisin rennompi ja itsevarmempi olo.

Viime syksynä Laine osallistui ensimmäiseen kilpailuturnaukseensa, jossa hän loukkasi polvensa ja joutui keskeyttämään painit lähes vuodeksi. Nyt hän on aloittanut pikkuhiljaa taas treenaamisen.

– Se oli oman seuran järjestämä paikallinen ikäkausikisa. Loukkaantumisestani huolimatta kokemus oli hieno; siellä oli suuren urheilujuhlan tuntua, koska osallistujia oli paljon.

Vaikuttamismahdollisuus työhön vähentynyt

Laine valmistui poliisiksi vuonna 2006 ja on toiminut pääosin valvonta- ja hälytystoiminnan tehtävissä koko virkauransa ajan. Alipäällystötutkinnon hän suoritti 2013. Polvivammansa vuoksi Laine työskenteli viimeiset puoli vuotta tutkinnan tehtävissä, josta palasi vapun jälkeen takaisin kentälle.

– Toimin tällä hetkellä Turussa kenttäryhmä 3:n varajohtajan sijaisuudessa. Hälytystehtävien lisäksi ryhmämme valvoo liikennettä ja järjestystä sekä tarvittaessa vaikkapa metsästystä ja kalastusta.

Parasta työssä on sen monipuolisuus. On myös hienoa, ettei työvuoron jälkeen jää avoimia asioita, joihin pitäisi palata seuraavana päivänä.

– Rikostutkintapuolella työt jäävät kesken ja niitä saattaa pohtia vapaapäivinäkin.

Haittapuolena Laine näkee sen, että aiemmin ryhmä pystyi päättämään paremmin vapaasti ohjautuvan työajan käytöstä.

– Nyt määritellään tarkemmin missä ja milloin valvontatyötä pitää tehdä. Mielestäni valvontaan pitäisi edelleen sisällyttää vaikuttamisen mahdollisuus.

Ammattiyhdistystoimintaan Laine napattiin jo reilut 10 vuotta sitten. Aluksi hän oli Lounais-Suomen poliisiyhdistyksen sihteerinä ja varapuheenjohtajana. Vuonna 2019 hänestä tuli yhdistyksen puheenjohtaja.

– Meillä on oma kesäpaikka ja järjestämme erilaisia tapahtumia. Vuonna 2024 yhdistys täytti 100 vuotta ja pidimme isot juhlat Turun VPK-talolla. Se oli sellainen hieno, once in the lifetime -tapahtuma.

Neuvottelut miellyttävät

Laine on myös toiminut Lounais-Suomen poliisilaitoksen pääluottamusmiehenä nelisen vuotta. Tehtävään kuluu noin kolmannes työajasta.

– Neuvottelukumppaneitani ovat poliisipäällikkö ja hänen alaisuudessaan toimivat virkamiehet.

Tulkitsemme esimerkiksi työ- ja virkaehtoihin liittyviä sopimustekstejä puolin ja toisin ja yritämme löytää kaikkia tyydyttäviä ratkaisuvaihtoehtoja.

Laineesta tuntuu, että hänet valitaan usein tehtäviin ja rooleihin, joissa joutuu etsimään ratkaisuja kiistatilanteisiin.

– Ehkä se johtuu siitä, että tykkään neuvotella ja pyrin auttamaan muita. Se palkitsee, kun saan aikaan muutoksia yksilön tilanteessa tai edistän isoja henkilöstömuutoksia hyvään suuntaan. Toki pitää omata hyvät neuvottelutaidot, koska alue, johon työntekijäpuoli voi vaikuttaa, on todella kapea.

Paini vaatii niin paljon keskittymistä, ettei sen aikana pysty miettimään työ- tai edunvalvonta-asioita. Siksi se nollaa erinomaisesti työpäivän aikana kertyneen mentaalisen kuorman.

– Treeni kestää tunnin ja kolme varttia eikä välissä ole kuin muutaman minuutin juomatauot. Vielä treenin jälkeenkin on pitkään rento tunne, jolloin mitkään maailman murheet eivät paina.