Tehtävä Milano-Cortinassa

Helmikuisena iltana Matti Haavisto ja Markus Välimäki ovat Teserossa Italiassa. He ovat juuri tulleet asentamasta suomalaisten olympiaurheilijoiden saunan piippua. Kello käy iltayhtätoista. Seuraavana aamuna alkaa jälleen suksien testaus ja valmistautuminen olympialaisiin.

Haavisto ja Välimäki työskentelevät Sisä-Suomen poliisilaitoksella. Vuoden alussa päätyö vaihtui virkavapaaksi, kun kaksikko suuntasi Milano-Cortinan olympialaisten huoltojoukkoihin. Olympialaiset olivat Haaviston viidennet ja Välimäen neljännet huoltotehtävissä.

Molemmilla on omaakin kilpaurheilutaustaa maastohiihdosta Suomessa. He ovat tehneet pitkään huoltotehtäviä voide- ja suksimerkeille maajoukkuetason yhdistetyn ja maastohiihdon parissa, Haavisto jo 1990-luvulta.

Haavisto on ollut yhdistetyn huoltopäällikkönäkin ja hänet tunnetaan niin Suomen maastohiihdon maajoukkueen huoltopäällikön tehtävistä kuin Suomen maastohiihdon päävalmentajan tehtävistäkin. Haavisto oli vuosia Krista Pärmäkosken henkilökohtaisena valmentajana ja on edelleen maajoukkueen huollon johtotehtävissä poliisityönsä ohella.

Hyvissä ajoin ennen olympialaisia Teseroon lähti muun muassa sauna, juoksu- ja hiihtomattoja sekä kuntosalilaitteita suomalaiskilpailijoita varten. Huoltoryhmä, johon kuului noin 15 henkilöä, meni paikalle viikkoa ennen, ja sen tehtävänä oli laittaa kaikki toimintakuntoon.

Suomalaiset majoittuivat hotelliin lähellä kilpailupaikka Val di Fiemmeä. Sieltä oli varattu myös autotalli, johon rakennettiin muun muassa kuntosali. Sauna kasattiin hotellin pihaan.

Satoja suksipareja, tunteja voitelua ja testausta

– Kun testialue aukesi, siellä piti olla heti, jotta testejä sai tehtyä mahdollisimman paljon, Välimäki toteaa. Testeillä hän tarkoittaa jopa sadan suksiparin testausta kilpailuladuilla.

– Meidän oli testattava suksiin erilaisia voiteluita, kuvioita ja hiontoja, joita teimme käsin ja koneella. Kaikki oli saatava onnistumaan mahdollisimman hyvin, hän jatkaa.

Sopu eri maiden huolto- ja testijoukkueiden välillä oli hyvä, vaikka pelin henki olikin se, ettei toisille esitelty suksen pohjia, ja voidepaketin tunnistetiedot olivat visusti teipatut.

Haavisto kertoo, että voitelulla voi saada prosentin eron, käsihionnalla sekä konehionnalla kahden prosentin eron. Lopun ratkaisee suksi ja hiihtäjä.

– Toimiva suksi on edellytys hiihtää mitalista, Haavisto painottaa. Lopullisen suksivalinnan tekee aina kilpailija itse.

– Jos hiihdettävä matka on esimerkiksi 50 kilometriä, kahdeksalla suksiparilla on hiihdettävä ainakin 30 kilometriä, jotta suksen ja voitelun toimivuus selviää. Kulumistestikonetta ei ole, vaan kuluminen selviää vain hiihtämällä, Välimäki kertoo.

Voitelun lisäksi Välimäen päätehtävänä olikin testata suksia hiihtäen yksin tai kilpailijan kanssa. Testikilometrejä tuli päivässä paristakymmenestä 60:een. Hän sopi testihiihtäjäksi niin kuntonsa kuin painonsakin puolesta.

– Väsymätön hiihtäjä pärjää vähällä ruoalla ja unella, Haavisto kuvailee Välimäkeä ja nauraa.

Mittauksia ja analysointia

Haavisto oli olympialaisissa Suomen maajoukkueen huollon johtotehtävissä. Ennen olympialaisten avajaisia, joihin Haavisto osallistui, hänen aikansa meni pitkälti erilaisten logististen asioiden hoidossa ja kilpailuolosuhteiden mittauksissa. Hän analysoi esimerkiksi sitä, miten aurinko vaikutti lumen kosteuteen ja sitä kautta voiteluun.

Olympialaisten aikana Haavisto osallistui muun muassa olympiakomitean kokouksiin, suksien testaamiseen ja putsaukseen. Kilpailupäivien jälkeen hän syötti voide- ja testituloksia järjestelmään ja analysoi niitä. Kilpailun jälkeen analysointia jatkettiin huollon ja kilpailijoiden kanssa pohtien, missä onnistuttiin ja missä oli yhä kehitettävää.

Sataprosenttista keskittymistä

Olympialaisten huollossa työskentely on melkoisessa kuplassa elämistä yhdessä kilpailijoiden ja huoltajien kanssa.

– Ja se kupla on tärkeää pitää. Urheilijat ovat valmistautuneet kilpailuihin vuosia ja eristäneet itseään kuukausia. Huolto ei voi tehdä sitä työtä tyhjäksi, Välimäki sanoo.

Osa kuplaa oli myös hotellimajoittuminen, joka pienensi erilaisten tautien tarttumismahdollisuutta. Ja jos joku sai vähäisiäkin ensioireita, hänen piti eristää itsensä muista, minkä jälkeen kutsuttiin lääkäri tekemään testejä.

– Kun muutamia huoltomiehiä sairastui, heidät siirrettiin heti eri hotelliin, Välimäki kertoo.

Päivien pituus olympialaisissa vaihteli jonkin verran hiihdettävien kilpailujen mukaan. Päivät alkoivat aamuseitsemältä ja päättyivät viiden maissa, kun ladut menivät kiinni. Välillä suksien kanssa juokseminen ja testaaminen oli melkoista minuuttipeliä, kun piti huomioida testiajat, suksien tarkastukset ja testaukset vaihtelevissa olosuhteissa.

– Illalla väsytti, kun koko päivän oli pitänyt keskittyä sataprosenttisesti; urheilijallahan on mahdollisuus olympiatason kilpailuun vain kerran neljässä vuodessa. Sitä jaksoi enää syödä, saunoa ja nukkua, Haavisto toteaa ja lisää, että päivät toistivat itseään.

Parasta olympialaisissa ovat Haaviston mukaan onnistumiset; kun tietää, että työ on tuottanut tulosta. Olympiamitali on tietysti parasta, ja huoltoryhmäkin osallistui mitalikahveille.

– Se on kuitenkin melko koruton tilaisuus, urheilijoilla on kiire keskittymään seuraaviin kilpailuihin, Haavisto sanoo.

Rakkaudesta lajiin

Sekä Haavisto että Välimäki osallistuivat olympialaisten huoltotehtäviin rakkaudesta lajiin.

– Oma kilpaurheilutausta vetää mukaan, miehet toteavat yksissä tuumin.

Kun arki Suomessa koitti, miehet eivät hiihtäneet hetkeen aikaan. Samalla heidän johtosuhteensa muuttui toisin päin: Välimäestä tuli taas esikuntapäällikkö ja Haavistosta erityistoimintayksikkö TEPO-ryhmän ryhmänjohtaja.

Seuraava yhteinen olympiarutistus siintänee Ranskan Alpeilla vuonna 2030.