Kun Tuukka Lampinen selvitti talvella 2020 rimaa hipoen Poliisiammattikorkeakoulun virkaruotsin kokeen, hän naureskeli kavereidensa kanssa, että ei enää koskaan tätä kieltä. Vain muutamaa viikkoa myöhemmin Lampinen aloitti työt Ahvenanmaan polisissa vanhempana konstaapelina.
– Olin valmistumassa ja kuulin, että Ahvenanmaalla olisi paikkoja vapaana. Koska muualta ei löytynyt töitä, niin ajattelin, että kokeillaan. Kirjoitin rekrytoinnista vastaavalle komisariolle suomeksi, ja kerroin, että osaan ruotsista vain perusfraasit, mutta olen nopea oppimaan. Ihmeekseni sain paikan.
Koska Lampisen vaimo pystyi tekemään töitä etänä, pariskunta pakkasi muuttoauton ja suuntasi silloisesta kotipaikkakunnasta Oulusta kohti Maarianhaminaa.
– Kun lähdimme, Oulussa oli viitisentoista astetta pakkasta ja korkeat kinokset. Ahvenanmaalla oli seitsemän astetta plussaa ja kukat kukkivat. Tuntui, että olimme hypänneet aivan uuteen maailmaan.
Asiakkaatkin opettivat ruotsia
Jännittävänä ensimmäisenä työpäivänä Lampisesta tuntui, että hän ei saa suustaan yhtään ruotsin sanaa.
– Työkaverit olivat hyvin auttavaisia ja kannustivat eteenpäin. Työpaikalta löytyi toki myös suomenkielentaitoisia, mutta meillä oli yhteinen sopimus, että puhutaan ruotsia, jotta opin kielen.
(Kuva: iStock)
Lampisen mukaan saarella on yleisestikin sama asenne.
– Riittää, että sanot puolikkaan sanan ruotsiksi, niin ihmiset ovat tosi iloisia ja opettavat enemmän.
Hänen mieleensä on jäänyt eräs teinipoika, jonka hän pysäytti mopolla keulimisen takia.
– Selitin jotain, että ”du körde framhjul upplyft”. Poika huomasi tietenkin heti, että olen mantereelta. Hän sanoi, että osaa kyllä suomea, mutta yritetäänkö ruotsia yhdessä, hän voi auttaa. Asia tuli hoidetuksi.
Lampinen teki ”peruspoliisityötä” valvonta- ja hälytystehtävissä. Hän muistelee, että nauroi monta kertaa jälkeenpäin autossa, että mitähän tuli ihmisille taas hetki sitten sanottua.
– Kun piti opetella uusi työ ja uusi kieli, olin työpäivien jälkeen aivan väsynyt. Mutta noin puolen vuoden kuluttua ruotsi alkoi sujua ja arki rullata.
Poliisityö on erilaista
Poliisin työ Ahvenanmaalla on erilaista kuin mantereella, muutenkin kuin kielen osalta.
– Saari on pieni, elämänmeno on rauhallista, ja ihmiset tuntevat toisensa. Eteen tulee samoja asioita kuin mantereella, mutta mittakaava on paljon pienempi. Kun jotain sattuu, niin asioihin pystyy puuttumaan nopeasti ja ihmiset tavoittaa helposti. Poliiseilla on mahdollisuus tehdä normitehtäviensä ohella ennalta estävää työtä, vaikkapa jututtaa oirehtivia nuoria, tutustua heihin vähän paremmin. Ennalta estävä työ oli koko laitoksen agendalla.
Poliisit ovat Ahvenanmaalla tiivis osa paikallista yhteisöä.
– Työ ei ole tulipalojen sammuttelua, vaan niiden ennaltaehkäisyä, Lampinen miettii.
Hän huomauttaa, että kyse on tietenkin myös resursseista. Ahvenanmaalla on väkilukuun suhteutettuna enemmän poliiseja kuin mantereella.
Ahvenanmaan poliisia rahoittaa ja ohjaa paikallinen maakuntahallitus eikä mantereen tavoin Poliisihallitus ja sisäministeriö. Maakuntahallituksella on mahdollisuus ajaa pelkästään Ahvenanmaan etua, kun mantereella on huomioitava koko suuri maa. Lampinen kertoo, että Ahvenanmaalla on ollut halu ja mahdollisuus panostaa poliisin toimintaan.
Myös palkkaus on parempi kuin mantereella.
– Vanhemmalla konstaapelilla jää palkasta kuukaudessa käteen useita satoja euroja enemmän kuin mantereella.
Diskuteerataan mutta päätetään
Näkyykö Ahvenanmaalla esimerkiksi Ruotsista tuttu diskuteerauskulttuuri? Se, missä työpaikalla neuvotellaan asioista jäyhemmästä suomalaisesta näkökulmasta ihan tuskallisuuteen asti.
– No, ehkäpä siellä on käytössä jonkinlainen hybridi-diskuteeraus. Asioista kyllä keskustellaan, ja pienessä 90 hengen työyhteisössämme ihmisillä oli mahdollisuus saada äänensä hyvin kuuluviin. Toisaalta päätöksenteossa on kyllä myös riittävästi suoraviivaisuutta.
Lampinen muistelee, että aloittelevalla poliisilla oli opeteltavaa myös esimerkiksi saaren tieliikennelaissa; Ahvenanmaalla törkeän rattijuopumuksen raja on 0,35 mg / l eikä mantereen tavoin 0,52 mg / l.
Turussa on toisin
Lampinen työskenteli Ahvenanmaan poliisissa viisi ja puoli vuotta. Hän siirtyi Turun pääpoliisiasemalle vanhemmaksi rikoskonstaapeliksi monialatutkintaan lokakuussa 2025. Kesällä 2026 hän aloittaa ennalta estävän toiminnon nuorisorikostukinnan ryhmänjohtajana.
– Palasimme mantereelle, koska halusin uusia haasteita. Myös vaimon on nykyään helpompaa järjestää omat työasiansa Turusta käsin.
Poliisin työ Turussa on hyvin erilaista kuin Ahvenanmaalla.
– Isossa kaupungissa tapauksia ja tutkittavaa on todella paljon. Työ on suoraviivaisempaa, mutta mielenkiintoista toki täälläkin. Turku on tietenkin myös todella hieno kaupunki, esimerkiksi jokirantansa ansiosta.
Side on säilynyt
Lampinen on edelleen mukana SPJL:n jäsenyhdistyksen, Ålands Polisföreningenin, toiminnassa, saarella hän toimi yhden kauden myös yhdistyksen puheenjohtajana. Lisäksi hän on Ahvenanmaan vaalipiirin edustaja SPJL:n valtuustossa.
– Yhdistys tarjosi yhden keinon tulla osaksi yhteisöä ja tutustua ihmisiin. Mieleen ovat jääneet esimerkiksi yhdistyksen järjestämä vuotuinen glöggfest, johon kutsuttiin myös eläköityneitä poliiseja ja erilaisia sidosryhmiä.
Tuntuu, että Lampisella on edelleen vahva side Ahvenanmaalle. Kannustaako hän muitakin kokeilemaan poliisin työtä saarella?
– Ehdottomasti. Ahvenanmaa on upea paikka. On myös aina hyödyllistä tutustua uudenlaisiin ympäristöihin ja erilaisiin ihmisiin. Se rikastaa omaa ajattelua.”
Osallistu keskusteluun
Ei kommentteja