Myönnän nyt heti alkuun: tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun kirjoitan siitä, kuinka hilpeä ”lomalle lompsis” -meininki on paitsi ärsyttävää, myös ahdistavaa monille. Jo vuosia sitten me kesää rakastavat suomalaiset aavistimme, että on niitä, joille kesän odotus – ja varsinkin lomien jälkeinen kysely vapaiden viikkojen ihanuudesta – ei ole niin iloinen asia kuin haluaisimme uskoa.
Kaikilla ei ollut ennenkään mahdollista mennä koko perheen voimin Linnanmäelle, saati lähteä pitemmälle lomamatkalle. Lapsiperheköyhyys ei ole helpottanut, päinvastoin. Sen lisäksi monet tutkimukset kertovat, että työelämä on koventunut, epävarmuus lisääntynyt ja usko tulevaan heikentynyt. Erityisesti nuorempien polvien pahoinvointi on kasvamassa; siihen viittaavat myös SPJL:n jäsentutkimuksen tulokset.
Iltalehden äskettäin julkaisemassa poliisikyselyssä tiedusteltiin, miten hyvin seuraava väittämä pitää paikkansa: ”Poliisi on työssään äärirajoilla ja työuupumus ammatissa on yleistä.” Vastaajista 54,5 % valitsi ”Pitää todella hyvin paikkansa” ja 38,1 % ”pitää melko hyvin paikkansa”. Toisin sanoen 92,6 %:lle työuupumus ja äärirajoilla oleminen on todellisuutta.
Loma ei enää riitä läheskään kaikille palautumiseen.
Epävarmuus tulevasta, jatkuvat muutokset ja tehokkuusvaatimukset, joihin ei voi kunnolla vastata nykyisillä resursseilla ja työvälineillä, on tuttua myös oikeushallinnossa.
Miten tämä kaikki sitten liittyy kesään? No siten, että loma ei enää riitä läheskään kaikille palautumiseen. Kuormitus on yksinkertaisesti liian suuri ja takaraivossa nakertaa, että loman jälkeen tilanne ei ole selkiytynyt, resurssit lisääntyneet ja pahimmassa tapauksessa itseltä pöydälle jääneet tehtävät odottavat siellä uusien alla.
Kyllä SPJL:n jäsenet ymmärtävät, että millä tahansa hallinnonalalla edes ne hierarkiassa korkeimmilla palleilla istuvat johtajat eivät muutu rahaksi. Ymmärrämme myös, että meidän hallinnonaloillamme työ on kuormittavaa ja joskus vaarallistakin, eivätkä johtajat pysty sitäkään täysin muuttamaan. Mutta heillä on kuitenkin vastuu työhyvinvoinnista.
Siksi vetää surulliseksi, kun kuulee päälliköiden lupausten olevan luokkaa ”selvitämme mitä voisimme tehdä” (mutta ei sitten kuitenkaan tehty oikeastaan mitään konkreettista, ainoastaan jälleen yksi selvitys). Saati jos henkilöstön kritiikkiin vastataan tyyliin ”Tämä on täysin laillista, minulla on oikeus tehdä tällainen päätös. Piste.”
Yleistäminen on kuitenkin pahasta tässäkin asiassa. Aikoinaan ihailin LP:n viimeisistä päälliköistä ja heidän koko väestään huokunutta ”yksi kaikkien, kaikki yhden puolesta” -henkeä. Olisi se mahdollista nytkin. On mahdollista luoda työkulttuuria, josta on mukava lähteä kesälomalle ja johon palata rentoutuneena ja hyvällä mielin.
Osallistu keskusteluun
Ei kommentteja