Hiljaa ei tule yhteistä hyvää

Peililasinen ulko-ovi avautuu ja syvä, hyväntuulinen ääni toivottaa tervetulleeksi. Perinteisen virastotalon käytäviä on teipattu suojapahveilla ja -muoveilla. Anneli Laiso-Kalervo viittoilee niitä kohti suunnatessaan työhuoneeseensa ja selittää, että Hyvinkään poliisiasemalla on käynnissä remontti, joka on haastanut henkilöstön arkitoimia jo jonkin aikaa. Kovaäänisimmät työvaiheet tehtiin onneksi lomakuukausien aikana.

Laiso-Kalervon ura poliisissa on kestänyt lähes 35 vuotta, käytännössä saman työnantajan eli nykyisen Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen palveluksessa. Hän työskenteli ensin Keravalla ja sitten Järvenpäässä. Kun lapsirikostutkinta keskitettiin Vantaalle, pidentyvä työmatka sai hänet siirtymään Hyvinkäälle vuonna 2019.

– Työskentelin lapsirikostutkinnassa 16 vuotta, missä tein vuosien varrella paljon myös kehittämistyötä. Olin jutuissa niin syvällä, että repäisy siitä maailmasta operatiivisen varajohtajan tehtävään ja perustutkintaan tuntui rajulta. Työmatkani olisi kuitenkin pidentynyt niin paljon, ettei jatko tuntunut mahdolliselta, Riihimäellä asuva Laiso-Kalervo kertoo.

– Jälkikäteen en ole ikävöinyt niitä juttuja. Arvostan suuresti lapsirikostutkintaa tekeviä, sillä työ on todella vaativaa, mutta on tuntunut myös hyvältä katsoa asioita boksin ulkopuolelta.

Hommat jiiriin

Poliisin ammatti oli Laiso-Kalervon tähtäimessä jo nuorena. Ensimmäinen yritys suoraan lukiosta poliisikouluun ei tuottanut tulosta, joten hän päätyi opiskelemaan liikunnanohjaajaksi ja meni valmistuttuaan vartiointiliikkeeseen töihin. Vuoden päivät työskenneltyään hän haki uudelleen, ja poliisin peruskurssin opinnot Tampereen Pohjolankadulla alkoivat vuonna 1990.

– Meidän miehistökurssimme vuonna 1992 oli viimeinen, joka sammutti valot Pohjolankadulla. Koulutus siirtyi sen jälkeen Hervantaan, jossa opiskelijoiden uudet asuntolat jo sijaitsivat.

Yhteisten asioiden ajaminen kiinnosti. Niinpä jo uran alussa Laiso-Kalervo löysi itsensä järjestelemästä työyhteisön hyväksi erilaisia rientoja vapaa-ajalle. Yhdistystoimintakin tuli mukaan pikkuhiljaa.

– Minua ajaa lapsenomainen usko siihen, että kun asioita viedään eteenpäin ja ne hoidetaan, hommat menevät tietynlaiseen jiiriin. Jos kukaan ei koskaan sano tai tee mitään, ollaan pulassa. Se on syy, miksi olen jaksanut roikkua mukana talon johtoryhmässä kaikki nämä vuodet. Välillä oman virkaurani kustannuksellakin.

All in

Lokakuussa 2025 Laiso-Kalervo valittiin SPJL:n valtuuston puheenjohtajaksi oltuaan kahdeksan vuotta Itä-Uudenmaan aluetoimikunnan puheenjohtajana. Pyyntö asettua ehdolle tehtävään tuli hänelle yllätyksenä. Kun ehdotus sai kannatusta, alkoi mieli kypsyä ajatukseen.

– Liittokokouksessa olin kuitenkin jo all in, ja äänestystulos jännitti ihan hemmetisti. Tapanani on, että kun johonkin ryhdyn, olen sen suhteen vakavissani.

Luottamustoimessaan hän pitää tärkeänä edistää jäsenistölle tärkeitä asioita kuten resursseja, palkkausta, työsuhteen etuja, työoloja ja työhyvinvointia.

Valtuuston puheenjohtaja osallistuu myös liiton hallituksen ja työvaliokunnan kokouksiin. Se on tarjonnut entistä paremman näköalapaikan edunvalvonnan syövereihin.

– Pitkäaikaisena aktiivina tiedän neuvottelu- ja prosessikuviot, mutta tässä tehtävässä olen saanut vieläkin enemmän ymmärrystä siitä, kuinka vaativia ja hankalia ne todella ovat. On ollut silmiä avaavaa nähdä edunvalvonnan iso kuva. Se, ettei liitto tee mitään tai vaadi asioita, ei pidä paikkaansa.

Edunvalvonnan tärkeys ei ole Laiso-Kalervon mukaan menettänyt merkitystään vuosien saatossa, päin vastoin. Yhteisten etujen ajaminen on entistä tärkeämpää, mutta samalla myös vaikeampaa. Tekeviä käsiä kaivattaisiin lisää.

– Kun katson aktiiveja ympärilläni, keski-ikä on jotakin plus. Meidän tulisi saada mukaan nuoria, joilla on näkemystä nykymaailman kuvasta. Toivotan heidät erittäin tervetulleeksi pöllyttämään ajatuksia. Jatkuvuutta kaivataan, sillä en usko, että edunvalvonta olisi tulevaisuudessakaan tarpeetonta.

Kylmäpäisyyttä julkisessa myllyssä

Jos haasteita on entistä enemmän edunvalvonnassa, niitä on myös jäsenistön työssä. Byrokratia vie enemmän aikaa samalla, kun väkivalta kentällä lisääntyy ja raaistuu sekä polarisaatio ja muut negatiiviset ilmiöt kasvavat.

Kansalaisten suhtautuminen virkavaltaan on Laiso-Kalervon mukaan nykyisin aivan eri sfääreissä verrattuna hänen virkauransa alkutaipaleeseen. Viimeaikojen ikäviin tapahtumiin viitaten hän pohtii, että poliisin täytynee tulevaisuudessa olla melko lujahermoinen ja hyväksyä se, että kaikki, mitä teet, on julkisuudessa jopa riepottelun kohteena.

– On erotettava se, että jos tötöilet, se on sinusta kiinni. Mutta vaikka hoidat virkatehtäväsi hyvin, saattaa joku silti kokea, ettei se ole oikein. Ja jos herää epäily, ettei virkatoimi mennyt lainmukaisesti, on olemassa järjestelmä, joka sen tutkii. Lisäksi on oikeusjärjestelmä, joka sen aikanaan arvioi. Sen vuoksi toivoisin, että muut jättäisivät tuomioiden jakamisen vähän vähemmälle.

– Suomessa kaksoisrangaistavuus on kielletty, mutta virkamiesten kohdalla tulee ensin virkamiesoikeudelliset seuraamukset, sen perään mahdollisesti tuomio ja päälle vielä julkinen mylly. Se on aika monta rangaistusta yhdelle ihmiselle.