Poliisi joutuu arvioimaan tilanteen sen perusteella, mitä tapahtumahetkellä tiedetään ja mitä poliisi itse näkee ja havaitsee. Jälkikäteen käytettävissä on aina enemmän tietoa kuin tilanteessa olevilla poliiseilla oli tapahtumahetkellä.
Siksi on aiheellista kysyä myös, mitä tapahtui ennen poliisin saapumista.
Miksi mahdollisiin ongelmiin ei puututtu aiemmin? Miksi apua ei saatu silloin, kun sitä olisi vielä ollut mahdollista antaa? Miksi ihminen ei päässyt arvioon, tutkimuksiin ja tarvittaessa hoitoon ennen kuin tilanne kärjistyi poliisitehtäväksi?
Jos kyse on lapsesta tai nuoresta, vastuu kasvatuksesta ja hyvinvoinnista kuuluu ennen kaikkea vanhemmille. Ei poliisille. Ei koululle. Ei sosiaaliselle medialle.
Jos lapsi tai nuori voi huonosti, ensimmäinen vastuu ei ole sillä viranomaisella, joka saapuu paikalle lähes aina viimeisenä.
Poliisi ei ole vanhempi, kasvattaja, terapeutti eikä psykiatri. Poliisi tulee paikalle yleensä vasta silloin, kun kaikki muu on jo epäonnistunut.
Poliisi ei voi korjata kahdessakymmenessä minuutissa sitä, mikä on jäänyt tekemättä kahdenkymmenen vuoden aikana.
Poliisilaki sallii ampuma-aseen käytön vain välitöntä ja vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle aiheuttavan henkilön toiminnan pysäyttämiseksi, jos lievempää keinoa ei ole.
Poliisi ei tee ratkaisujaan tunteella eikä sen perusteella, millainen ihminen sen edessä on. Se toimii lain, koulutuksen ja sen hetkisen vaaran arvioinnin perusteella.
Poliisin tehtävä ei ole korjata vuosien aikana syntyneitä ongelmia, vaan pysäyttää vaarallisen henkilön vaarallinen toiminta ja suojella ihmisiä.
Suomessa liian moni nuori voi pahoin. Siksi on tärkeää kysyä, miksi ongelmiin ei aina pystytä puuttumaan silloin, kun ne ovat vielä ratkaistavissa muilla keinoilla.
On helppo arvioida poliisin viimeisiä minuutteja. Vaikeampi on kysyä, mitä tapahtui niitä edeltäneinä vuosina. Poliisi ei voi korjata kahdessakymmenessä minuutissa sitä, mikä on jäänyt tekemättä kahdenkymmenen vuoden aikana.
Suomessa on yksi maailman luotetuimmista poliiseista. Kannattaa pohtia, miksi. Poliisi ei ole täydellinen, eikä sen tarvitsekaan olla. Mutta siitä ei pitäisi tehdä syntipukkia ongelmille, jotka ovat syntyneet kauan ennen kuin ensimmäinen partio saapui paikalle.
Kirjoittaja Kalle Kovalainen on entinen poliisi, joka työskentelee nykyisin pelastustoimessa.
Osallistu keskusteluun
Ei kommentteja