Kuka kantaa vastuun, jos…? Mikäli google-hakuun on uskominen, niin tätä kysytään lähes päivittäin liittyen erilaisiin onnettomuuksiin, virheisiin, väärinkäytöksiin ja osaamattomuuteen. Näissä tapauksissa vastuunkanto tarkoittaa useimmiten eroamista tai vahingon korvaamista. On kuitenkin myös toisenlaista, positiivista ja rakentavaa vastuunkantoa – sellaista, jota SPJL:n jäsenet ovat viime kuukausinakin osoittaneet.
Suurin sankari on se, joka tekee jotain hyvää, vaikka ei ollut pakko. Samoin suurin vastuunkantaja on se, joka kantaa vastuuta, vaikka voisi jättää sen tekemättä. Näitä vastuunkantajia ovat esimerkiksi ne, jotka eivät tyydy valittamaan liian pienestä palkasta tai työelämässä kohtaamastaan epäoikeudenmukaisuudesta, vaan ryhtyvät toimiin eli liittyvät ammattijärjestöön, joka tekee työtä noiden asioiden korjaamiseksi. He tietävät, että liittoon ei ole pakko kuulua, mutta haluavat kantaa vastuuta eli olla mukana rakentamassa järjestelmää, joka pitää palkansaajan puolia.
Eivät he kuulu liittoon siksi, että saisivat käyttöönsä edullisia mökkejä tai voisivat vähentää jäsenmaksun verotuksessa. He kuuluvat liittoon, koska ymmärtävät, että yksin palkankorotuksia anoessaan suurin osa ihmisistä olisi hyvin heikossa asemassa. Eivätkä he halua siipeillä eli odottaa, että joku muu hoitaa homman ja he sitten vaan ottavat vastaan ne palkankorotukset.
Ammattiliiton jäsenyys merkitsee vastuun kantamista koko yhteiskunnan kehityksestä ja vakaudesta paremman työelämän rakentamisen kautta.
-Sari Wiid
He tietävät senkin, että jokaiselle voi omasta osaamisesta riippumatta tulla vastaan tilanne, jossa häntä ei kohdella oikeudenmukaisesti työelämässä, ja silloin ainut tuki tulee ammattiliitolta. Vaikka se tilanne ei osuisi koskaan omalle kohdalle, he kantavat vastuuta siitä, että on olemassa järjestelmä auttamassa niitä, jotka apua tarvitsevat.
Ammattiliiton jäsenmaksu vertautuu vakuutusmaksuun ja sen verovähennysoikeus on verrattavissa tulonhankintavähennykseen. Mutta ennen muuta ammattiliiton jäsenyys merkitsee vastuun kantamista oman palkkauksensa ja työolojensa kehittämisestä sekä koko yhteiskunnan kehityksestä ja vakaudesta paremman työelämän rakentamisen kautta. Se on vastuun kantamista yhteisestä hyvästä.
Ammattiliittojen jäsenet ovat siis vastuunkantajia, mutta keitä ovat he, jotka esimerkiksi ottavat vastaan ammattiliittojen neuvottelemat palkankorotukset, vaikka eivät halua kuulua organisaatioon, joka on ne korotukset heille neuvotellut.
Entä miksi kutsuisimme niitä poliittisia päättäjiä, jotka tieten tahtoen yrittävät heikentää järjestäytymistä ja siten myös työnantajien ja työntekijöiden tasavertaiseen neuvotteluasemaan ja reiluun sopimiseen pohjaavaa yhteiskuntaa?
Tosin he eivät pyrkimyksissään onnistu, sillä vastuunkantajia on paljon ja he tulevat jatkossakin järjestäytymään ja tekemään uhrautuvaa työtä ei vain itsensä vaan myös muiden, myös niiden heikommassa asemassa olevien, puolesta.
Osallistu keskusteluun
Ei kommentteja