Avovedessä työt unohtuvat

Lari Rönkä päätyi uinnin pariin jo nuorena. Hänellä oli vaadittavia lahjoja ja sinnikkyyttä lajissa menestymiseen. 1990-luvulla Rönkä kilpaurheili tosissaan koulun ohessa; tulostaso riitti nuorten SM-mitaleille ja aikuisten SM-finaaleihin. Allastreenejä oli tuohon aikaan yleensä 10 kertaa viikossa. Poliisikouluaikana vuonna 2001 hän osallistui poliisien uinnin EM-kilpailuihin, joista parhaana tuloksena oli viestijoukkueen viides sija kahdessa eri viestissä.  

– Uinnissa ei saa samalla tavalla paikkoja kipeäksi kuin punttisalilla tai lenkillä. Vesi on pehmeä vastus ja omaa vauhtia on kohtalaisellakin tekniikalla helppo säädellä. Uinnissa saa kuitenkin tehot irti, sitä voi tehdä kovalla sykkeellä ja tosi kuormittavasti, mutta myös kevyemmin, Rönkä kuvaa lajin vetovoimaa. 

– Uiminen tukee työssä jaksamistani. Kun menen 14-asteiseen veteen, kyllä siinä työmurheet unohtuvat. 

Kilpauinnista valmentamisen pariin

Oman kilpauintiuran päätyttyä Rönkä jäi valmentamaan useaksi vuodeksi nuoria kilpauimareita ja myöhemmin perusti aikuisten niin sanotun Masters-sarjan kilpauintiryhmän.

– Seura houkutteli valmennushommiin. Olin siirtynyt työelämään eikä minulla ollut lapsia, ja seura huomasi, että minulla voisi olla ylimääräistä aikaa, Rönkä naurahtaa. 

Uimaliiton valmentajakoulutuksilla Rönkä harjaantui valmentamaan eri tasoisia ja ikäisiä uimareita. Hän valmensi nuoria kilpauimareita Kotkassa noin 10 vuotta, kunnes siirtyi valmentamaan vain aikuisuimareita. Osa hänen nuorista valmennettavistaan ylsi SM-mitaleille saakka. 

Helpolla Rönkä ei päästänyt valmennettaviaan – he ovat kuvailleet miestä vaativaksi ja hänen treenejään pitkiksi ja rankoiksi. 

– Sovelsin samoja oppeja kuin miten itsekin treenasin nuorempana. 

Rönkä valmentaa edelleen uimareita 20-vuotiaista 60-vuotiaisiin omaksi ilokseen kaksi kertaa viikossa Kotkassa. Toinen treeni on enemmän tekniikkaopetusta, toinen keskittyy uintivauhtiin. 

Triathlonin kautta swimruniin

Masters-ryhmän kautta Rönkä päätyi swimrunin pariin. Sitä edelsi vielä tunnetumman lajin, triathlonin, kokeilu. 

Röngän valmennettavat ostivat hänelle pääsylipun Joroisille puolimatkan triathlon-kisoihin. Hän innostui lajista niin, että treenasi ja osallistui kisoihin useamman vuoden ajan. 

– Pyöräily vei kuitenkin niin paljon aikaa, eikä minulla ollut siihen riittävästi intoa. Sitten kuulin swimrunista, jossa ei tarvitse pyöräillä. Se tuntui sopivalta ja myin lopulta kilpapyöräni pois. Pidän myös lajin yhteisöllisyydestä ja triathlonia hieman rennommasta tunnelmasta. 

– Swimruneissa uidaan avovesissä ja juostaan pääsääntöisesti poluilla. Tavoitteena on kulkea tietty reitti mahdollisimman nopeasti. Uinti- ja juoksuosuuksien pituudet vaihtelevat maaston mukaan. Uintimatka voi olla kerralla vain 15 metriä, jonkun salmen tai joen yli, tai se voi olla 500 metriä, Rönkä kertoo. 

Reitin kokonaismatka vaihtelee. Tarjolla lyhyempiä ja pidempiä kilpailuja. Pidemmissä voidaan esimerkiksi juosta yhteensä 20 km ja uida 3–5 km, lyhyemmissä juoksua voi olla 10 km ja uintia kilometristä kahteen. 

Erilaisia vesiä, erilaisia maisemia

Röngän avovesiuintikausi alkaa toukokuussa, kun vedet ovat lämmenneet riittävästi. Kilpailuja on Suomessa noin tusina kesässä. 

– Kilpailija kantaa kaikki varusteet koko ajan mukanaan. Uintimatkoja varten voi käyttää kellukkeita, mutta niiden koko on määrätty. Iso osa kilpailuista käydään pareittain turvallisuussyistä. Pari voi olla mies-, nais- tai sekapari. Käytän polkujuoksukenkiä, sillä ne ovat kevyet jalassa niin uidessa kuin kuivalla maalla. 

Usein kilpailuihin osallistuu 50–100 paria. Osaan kisoista on mahdollista osallistua myös yksinään.  

– Pitkillä uimaosuuksilla käytetään turvaköyttä parien välillä. Juoksussa taasen on pysyttävä 50–100 metrin sisällä paristaan ja molempien on tultava yhtä aikaa maaliin. 

Rönkä on kilpaillut kolmen eri parin kanssa, mutta myös yksin. 

– Kunhan juoksuvauhti natsaa, uinnista selviää kyllä. Köydellä voi v/ähän vetää toista vedessä. 

Kilpailun kokonaisaika on useimmiten 2–4 tunnin luokkaa. Rönkä on osallistunut myös kilpailuihin, joihin on mennyt kuusikin tuntia. Silloin täytyy tankata välillä ja reitillä onkin usein juottopisteitä. 

– Pitkät kilpailut ovat itselleni tavallaan matalasykkeisiä retkipäiviä luontoon. Se ei ole kieli vyön alla repimistä, vaan kyse on enemmän kestävyydestä. Uintiosuuksilla näkee hienoja maisemia ja vesiä, joista jotkut ovat kirkkaita, jotkut sameita, toiset lämpöisiä, toiset viileitä. Vedet myös maistuvat erilaisilta. 

Mukaan matalalla kynnyksellä

Rönkä suosittelee vähänkin uintiharrastusta miettivälle uimataidolliselle aikuisten tekniikkakursseja.

– Aloitusikä voi olla mikä vain, kun sinnepäin osaa uida. Enemmän innostuvalle on tarjolla myös kilpailuja ikäsarjoittain. Ja jos swimrun kiinnostaa enemmän, Facebookissa on useita siihen liittyviä yhteisöjä. Helsingissä järjestetään ihan swimrun-leirejä ja kurssejakin, Rönkä vinkkaa.