Lääkettä mielelle ja keholle

Kun vanhempi rikoskonstaapeli Joni Kyllönen astuu tatamille, hänen mielensä tyhjenee kaikista murheista.

Kemin poliisilaitoksella järjestäytyneen rikollisuuden ja huumausainerikosten parissa työskentelevä Kyllönen harrastaa muun muassa brasilialaista jujutsua.

– Painitreenejä on kahdet viikossa, ja niiden lisäksi käyn kuntosalilla ja joogassa.

47-vuotias Kyllönen on entinen kilpaurheilija, puoliammattilainen vapaaottelussa. Kun hän haki 26-vuotiaana poliisikoulutukseen, rautaisesta kunnosta oli apua. Vaikka urheilu-ura loppui Poliisikoulun myötä, intohimo liikkumiseen jäi.

– Totta kai poliisin työssä tarvitaan hyvää kuntoa, mutta olen kokenut, että itselleni on tärkeämpää liikunnan vaikutus henkiseen jaksamiseen.

Kyllösen nykyinen toimenkuva ei miehen itsensä mielestä ole fyysisesti kovin haastava. Siihen kuuluu jonkin verran kotietsintöjä ja kiinniottoja, mutta myös tarkkailua, kuulusteluja, tiedonhankintaa ja raportointia.

– Työ haastaa henkisesti, sillä olemme paljon tekemisissä ihmisten ja rankkojen asioiden kanssa. Lisäksi pitää pysyä erittäin tarkkaavaisena, mikä on pidemmän päälle raskasta.

Reserviä suorituskykyyn

Liikunnan merkityksestä henkiselle ja fyysiselle hyvinvoinnille ja sitä kautta työssä jaksamiselle on tieteellistä näyttöä.

– Säännöllinen liikkuminen voi vähentää ja lievittää ahdistus- ja masennusoireita yhtä vaikuttavasti kuin lääkehoito ja terapia, Työterveyslaitoksen johtava tutkija Anne Punakallio sanoo.

Hän muistuttaa, että liikkuminen voi lisäksi ennaltaehkäistä mielenterveysongelmia. Liikunta myös säätelee vireystilaa, parantaa keskittymiskykyä, tehostaa aivojen toimintaa ja auttaa stressinhallinnassa.

Punakallio on tutkinut muun muassa pelastajien ja ensihoitajien työn fyysistä kuormittavuutta ja ollut kehittämässä kyseisille ammattiryhmille menetelmiä, jotka seuraavat fyysistä toimintakykyä ja tukevat työssäjaksamista. Myös poliiseille on tehty samankaltainen selvitys.

– Fyysisesti kuormittavilla aloilla pitää olla niin kutsuttua fyysisen toimintakyvyn reserviä. Työnkuvaan kuuluu kuormituspiikkejä, kuten poliisilla esimerkiksi kiinniottotilanteissa. Työntekijän fyysisen toimintakyvyn pitää olla sellainen, että se riittää myös noissa äärimmäisissä tilanteissa, Punakallio sanoo.

– Omaan toimintakykyyn, sekä fyysiseen että henkiseen, voi itse vaikuttaa liikkumalla säännöllisesti.

Poliisin työn vaihtelevat olosuhteet ovat omiaan lisäämään kuormitusta. Esimerkiksi pimeys, liukkaus, kylmyys tai kuumuus sekä mukana kulkevat työvälineet lisäävät työn fyysistä kuormaa. Myös vuorotyö ja pitkät työvuorot haastavat toimintakykyä. Työn sisältö voi puolestaan kuormittaa henkisesti.

– Tärkeintä on, että työn vaatimukset ja työntekijän toimintakyky kohtaavat.

Lada vastaan Ferrari

Kamppailulajeja teini-ikäisestä asti harrastanut Kyllönen kokee, että urheilu on kasvattanut häntä ihmisenä ja antanut itseluottamusta. Hän tuntee hyvin sekä fyysiset että henkiset kykynsä.

­­– Työssäni se näkyy niin, että pystyn pysymään rauhallisena ja osaan hallita tilanteita. Ja jos joskus tulee tarve kiihdyttää, tiedän, että toinen ajaa Ladalla ja minä Ferrarilla.

Viime vuosina Kyllönen on yrittänyt opetella liikkumaan lempeämmin. Hän myöntää, että etenkin kilpaurheillessa mopo lähti välillä keulimaan treenaamisen suhteen.

– Poltin itseni loppuun. Nyt ajattelen, että liikunnan pitää tuoda ensisijaisesti terveyttä ja hyvinvointia. Sen pitäisi antaa energiaa, eikä kuluttaa viimeisiäkin rippeitä.

Punakallio on samaa mieltä. Poliisin ammatissa, jossa työn fyysinen kuormitus voi vaihdella suuresti päivien välillä, pitäisi osata kuunnella kehoa ja mieltä.

– Jos on ollut fyysisesti hyvin raskas tai kiireinen ja stressaava päivä, kannattaa mieluummin rauhoittaa elimistöä ja suosia rauhallisempaa, palauttavaa liikuntaa ja siirtää kovatehoisempi treeni palautumisen jälkeen.

Punakallio korostaa, että liikkumisen pitää tuntua mielekkäältä, jotta se nivoutuisi pysyväksi osaksi elämäntapaa. Tähän auttaa itselle mieluisien ja sopivien liikuntamuotojen ja -lajien löytäminen. Poliisin ammatissa hyvän fyysisen kunnon merkitys korostuu huippukuormitustilanteissa. Niistä ylikuormittumatta selviytymiseksi on hyvä aika ajoin harjoitella riittävän tehokkaasti, mutta ei hampaat irvessä vaan omat tuntemukset ja päivän muut kuormitukset huomioiden.

– Liikunnalla on myös oma mielihyvää tuottava itseisarvonsa varsinkin kun harrastaa liikuntaa, josta oikeasti pitää, Punakallio lisää.

Ei mikään ihmelääke

Harva tulee ajatelleeksi, kuinka monipuolisesti liikunta vaikuttaa työkykyyn. 

Punakallion mukaan säännöllinen liikunta edistää fyysistä terveyttä, sillä se pienentää riskiä useisiin vakaviin sairauksiin. Lisäksi liikkumalla voi katkaista pitkät paikallaanolojaksot, joita tulee etenkin tietokoneella työskennellessä ja vaikkapa pidemmillä ajomatkoilla.

– Pitkä yhtäjaksoinen paikallaanolo on yksi itsenäinen terveyden riskitekijä, Punakallio muistuttaa.

Liikunnan merkitystä mielenterveydelle ja stressinhallinnalle ei voi liikaa painottaa. Punakallion mukaan täytyy kuitenkin muistaa tasapaino. Esimerkiksi voimistuva työstressi voi vähentää voimavaroja liikkua. Suuret harjoitusmäärät voivat myös muodostua liian kuormittaviksi, erityisesti jos pyrkimyksenä on stressin tai ahdistus- ja masennusoireiden vähentäminen. Säännöllinen, kohtuukuormitteinen liikunta riittää.

Liikunnalla on tutkitusti vaikutusta myös työyhteisöön.

– Jos töissä esimerkiksi taukoliikutaan porukalla, yhteisöllisyys lisääntyy, Punakallio sanoo.

On tärkeää kuitenkin ymmärtää, että pelkkä liikunta ei pelasta kaikkea. Vaaditaan myös hyvää johtamista, työn kuormittavuuden tarkkailua ja työnkuvien kehittämistä.

– Säännöllinen liikkuminen on yksi osa työkyvystä huolehtimista, johon kukin pystyy itse vaikuttamaan. Oleellista on organisaation liikkumismyönteinen kulttuuri sekä johdon esimerkki ja tuki.

Terapiaa painimatolla

Joni Kyllöselle liikunta on tätä nykyä osa kokonaisvaltaista hyvinvointia. Eritoten painitreenit ovat tapa irrottautua töistä ja elämän muusta stressistä. On pakko keskittyä vain siihen, mitä tekee.

– Se on minulle parasta terapiaa.

Kyllönen ei enää treenaa siksi, että olisi mahdollisimman rautaisessa kunnossa. Hänen ammatissaan hyvä peruskunto riittää. Tärkeämpää on se, että pysyy terveenä ja jaksaa arjessa.

– En laita painoarvoa sille, että juoksisin 3 000 metriä Cooperin testissä tai nostaisin 200 kiloa penkistä, hän naurahtaa.

– Liikun fiiliksen mukaan, lempeydellä.