Nuori, hyvällä asenteella oleva ihminen ja ihan selvä diginatiivi. Tätä olimme kaivanneet meidän keski-ikäisten kerhoomme tuomaan uusia tuulia ja auttamaan ict:n kanssa jumissa olevaa vanhempaa kaartia. Tai sitten hieman kokeneempi, innosta puhkuva valinta tuomaan feng shuita nuorison sekaan.
Koeaikana ei huomattu mitään poikkeavaa, mutta annas olla, kun koeaika täyttyi. Vaikutti siltä, että työyhteisöön oli palkattu alisuoriutuja, tuo jokaisen työnantajan ja esimiehen pahin painajainen. Rekrytoitaessa näytti niin hyvältä – melkein liiankin hyvältä. Edelleen hän tulee töihin säntilleen ja tekee tuntinsa täyteen moitteetta, mutta kokonaistulos ei vain vastaa vuosien saaton tasoa. Uusi työntekijä ei myöskään kysele, olisiko muilla antaa heille tehtäviä. Sen sijaan perhe tuntuu tärkeältä ja kaikenlaisia harrastuksiakin on.
Porukan tulos on alentunut, vaikka asioita ei ole tullut juurikaan enempää kuin edellisinäkään vuosina. Henkilöstö vaatii lisää työvoimaa tavoitteissa pysymiseksi ja johto ihmettelee tilastoja: samalla henkilö- ja asiamäärällä tuotetaan aina vain alenevaa yhteistulosta. Lähiesimiestason poskia kuumottaa.
Entäpä jos syy välykseen ei olekaan alisuoriutumisessa, vaan siinä että harmaata työtä tekevien joukko on harventunut? Työajan päätyttyä ulosleimauksen jälkeen ei jatketakaan työntekoa, vaan kone oikeasti suljetaan ja lähdetään kotiin. Mikä hassuinta, ihan laillisesti!
Harmaan työn vaikutus ja merkitys on meidänkin hallinnonalallamme ollut merkittävä. Näin on kuitenkin monia vuosia menty ja menettelystä on muodostunut liki maan tapa. Itse asiassa tällaiset harmaat urakoitsijat olivat jossain vaiheessa lähempänä kirkkainta kruunua työn sankareina. Ikiuskollisia viraston peruskiviä, joille on voitu hyvällä omalla tunnolla hakea itsenäisyyspäivän prenikka.
Mutta nyt, kun tilastoja ja tuottavuuslukuja luetaan suurennuslasilla ja etsitään säästöjä eli yhtä kuin poistettavia sieluja, törmätäänkin tämän ennen työnsankaruutta osoittavan toimintatavan nurjaan puoleen. Miten käsitellään ulosleimauksen jälkeen tehtyä työpanosta, josta ei ole jäänyt mitään virallista jälkeä? Valtiotyönantaja ei anna nyt mitään armoa näille järjestelmää hartioillaan kannattaneille, vaan yrittää parhaansa mukaan sanoittaa liki mahdotonta yhtälöä ”Vähemmällä on saatava aina vain enemmän”.
Tätäkö tarkoittaa laulussa laulettu Sitä saa, mitä tilaa?
Maksava jäsen
Osallistu keskusteluun
Ei kommentteja