Katse viiden siirron päähän

Valkoinen sotilas avaa E4:ään. Musta sotilas tukkii tien, mutta lisää joukkoja vyöryy vasemmalta. Mustan keskittyminen herkeää hetkeksi ja siirtää lähettinsä paikkaan, mistä se syödään saman tien. Muutaman siirron jälkeen uljas ratsukin laukkaa vuorten taa ja on jo paras luovuttaa.

Helsingin Shakkiklubin maanantaisessa peli-illassa on nähty nopea ja harvinaisen epätasainen ottelu. Toimittaja, satunnainen shakinpelaaja, pelasi mustilla ja valkoisten joukkoja johti Helsingin liikennevalvontatoiminnon johtaja Dennis Pasterstein.

– Tykkään hyökätä rohkeasti, käytän itse kehittelemiäni avauksia ja otan hullujakin riskejä. Pelityylini saattaa joskus vähän hämmentää vastustajaa. Mutta enhän minä mikään kovin hyvä pelaaja ole, ehkä sellaista keskitasoa, Pasterstein luonnehtii vaatimattomasti.

Pitkän pelisession jälkeen on fyysisestikin poikki

Pasterstein oppi shakin säännöt jo lapsena, mutta aktiiviharrastus alkoi parikymppisenä. Shakista on ollut hänelle paljon apua elämässä.

– Olen luonteeltani levoton. Minulla on luultavasti lievä keskittymis- ja ylivilkkaushäiriö. Shakki on opettanut minua keskittymään ja se on lieventänyt oireita, hän kertoo ja jatkaa, että peli on opettanut hänelle myös ongelmanratkaisutaitoja.

– Shakki on rentouttava ja samalla sopivan haastava peli, jossa jokainen ottelu on erilainen. Se on ehdottomasti myös urheilua. Pitkän pelisession jälkeen olen fyysisestikin aivan poikki. Myös henkinen vireystila tai univaje vaikuttavat heti pelin tasoon.

Kerhoillassa tai turnauksessa pelaaja istuu pelilaudan äärellä vaikkapa neljä tuntia, käy ehkä välillä kerran vessassa ja syö yhden banaanin.

Kilpailu vapaa-ajasta on kiristynyt

Shakki oli aikoinaan poliisien parissa hyvin suosittua. Pastersteinin mukaan poliisikoulussa shakki oli melkeinpä virallinen oppiaine.

– 1950-, 1960- ja vielä 1970-luvulla Helsingin rikospoliisit pelasivat aina tauoillaan shakkia. Samalla käytiin läpi, mitä juttuja kenelläkin oli meneillään, vaihdettiin hyödyllisiä tietoja ja moni rikos tuli selvitettyä siinä sivussa melkeinpä vahingossa.

Poliiseilla oli tuohon aikaan vielä lukuisia shakkikerhoja, tällä hetkellä ei ilmeisesti enää ainuttakaan.

– Maailma on muuttunut. Kilpailevaa vapaa-ajanvietettä on tarjolla paljon ja elämä on kovin hektistä. Shakki vaatii pysähtymistä ja rauhoittumista, jotain, mikä ei ole nykyään ehkä kovin trendikästä.

Pasterstein pelaa shakkia myös netissä aina, kun vain perhekiireiltään ehtii. 

– Vaimoltakin on tullut ihan kannustavaa palautetta. Jos pelaan nettishakkia, niin olen ainakin kotona. Netistä aloittelevakin pelaaja löytää helposti itselleen sopivia pelikavereita.

Elämässä kannattaa ennakoida

Pasterstein muistelee kirjoittaneensa jo poliisikoulussa shakin ja elämän yhtäläisyyksistä, kun sai siellä metaforiin liittyvän tehtävän. Hän innostuu vielä nykyäänkin kielikuvista, joissa kaksi toisiinsa liittymätöntä asiaa rinnastetaan toisiinsa.

– Shakin pikapelissä pärjää aika hyvin, jos pystyy miettimään vaikkapa kolme tai neljä siirtoa eteenpäin. Samaten elämässä kannattaa aina vähän ennakoida tulevaa ja puntaroida, mitä mistäkin ratkaisusta seuraa.

Shakilla on myös yhtäläisyyksiä työelämään. Shakkinappuloilla – kuten työntekijöillä – on jokaisella oma roolinsa ja omat vahvuutensa. 

– Olennaista on, että jokainen on oikeassa paikassa oikeaan aikaan tekemässä oikeita asioita. Kuningatar on pelilaudan valtias, joka voi tehdä melkein mitä vaan, mutta sekään ei pysty olemaan kahdessa paikassa samaan aikaan. Myös hierarkiassa alhaalla oleva sotilas voi yletä kuningattareksi. Kuningas on viisas, jos pysyttelee muiden takana, eikä tee itsestään numeroa, hän miettii.

Pasterstein on työskennellyt poliisissa eri tehtävissä vuodesta 1997. Hänen nykyiset työtehtävänsä liittyvät liikennevalvonnan lisäksi liikennetiedottamiseen ja poliisitoiminnan henkilöstö- ja operatiiviseen johtamiseen. Toimintoon kuuluvat myös venepoliisi, liikenteenvalojen ohjaus, poliisisoittokunta ja poliisin liikenneturvallisuuskeskus.

– Yritän olla mahdollisimman paljon kentällä, nähdä ja kokea, enkä olla vain muiden kertoman varassa. Haluan olla osa joukkuetta ja teen vähän kaikkea tarpeen mukaan. Välillä olen sotilas, hevonen, lähetti tai mikä milloinkin.

Mikä on rikollisneron seuraava siirto?

Shakilla ja poliiseilla on mielenkiintoisia yhtymäkohtia myös fiktiivisessä maailmassa: elokuvissa, televisiosarjoissa ja rikosromaaneissa. 

Fiktiivisissä tarinoissa toistuu usein juonikuvio, jossa rikollisnero tekee iskuja ikään kuin shakkisiirtoja konsanaan, ja poliisi pyrkii pysäyttämään pelin. Maailmallakin menestyneen suomalaisdekkaristi Max Seeckinuusimmassa kirjassa Merkitty asetelma on viety äärimmilleen, kun sarjamurhaaja jopa naamioi uhrinsa muistuttamaan shakkinappuloita.

Pastersteinin mukaan oikeassa elämässä ei törmää kovin usein rikollisneroihin. Tosielämän tavallisessa tarinassa toinen pahoinpitelee monen päivän päihdeputken päätteeksi parhaan kaverinsa. Vaan toki kaidalta polulta poiketaan myös harkitusti ja laskelmoiden.

– Ehkä selvimmin tuon tyyppinen laskelmointi ja siirtojen miettiminen pitkälle eteenpäin näkyy talousrikollisuuden puolella. Jotkut ryhmittymät ovat ilmeisesti myös siirtyneet huumebisneksestä talousrikoksiin, kun ne ovat punninneet keskenään eri rikoksista saatavia rangaistuksia ja ulottuvilla olevia hyötyjä.