Koko työyhteisön tuki

Pelkkä kuuntelukin voi auttaa. Näin kuvaili Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen silloinen työsuojeluvaltuutettu Ari Perttu tehtäviään Poliisi & Oikeus -lehdessä vuonna 2016. Vanhempi konstaapeli Mikko Venäläinen, joka oli aloittanut poliisityöt samassa laitoksessa kuusi vuotta aiemmin, luki lehteä ja tuhahteli. Vai muka pelkkä kuuntelu, hän mietti.

– Olin nuorena kantikkaampi. Nyt tiedän, miten oikeassa Perttu olikaan. Jos asiasta ei keskustele, silloin epäkohdat eivät ainakaan selviä, Venäläinen sanoo.

Hän toimii nykyään samoissa saappaissa Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen työsuojeluvaltuutettuna. Laitoksen työsuojelutoimikunta kokoontuu tarpeen mukaan, yleensä 4–6 kertaa vuodessa.

– Tahtia on hieman tiivistetty uuden työsuojelupäällikön myötä. Hänellä on asioihin napakka ote, Venäläinen kiittelee ja jatkaa, että työsuojeluvaltuutetun tärkein tehtävä on yhteistoiminta. Se, että henkilöstösuhteet ovat kunnossa ja asiasta kuin asiasta, myös vaikeista, voi mennä keskustelemaan johdon kanssa, on ihan ehdoton juttu tehtävässä.

Työsuojeluvaltuutetut osallistuvat tehtävää hoitaessaan useisiin työryhmiin. Venäläinen kokee ne paikkana vaikuttaa ja viedä henkilöstölle tärkeitä asioita eteenpäin.

– Ja kun on mukana, täytyy olla valmis puhumaan ja perustelemaan kantansa. Siksi siellä ollaan.

Möläyttelyä ei tarvitse sietää

Yksi tyypillisimmistä työsuojeluvaltuutetun pöydälle tulevista asioista on henkilöiden väliset ristiriidat. Niiden selvittely on tuttua myös Lapin poliisilaitoksen työsuojeluvaltuutettu Petteri Paldaniukselle, joka on hoitanut luottamustointa 12 vuoden ajan.

Henkilöiden välisten ristiriitojen selvittely on usein pitkäkestoinen prosessi. Kolikolla on kuitenkin kaksi puolta; voi olla, että toinen möläyttää jotain, jonka toinen kokee kiusaamisena, vaikkei se sitä ole.

– Pelkkä heikko ulosanti ei ole kiusaamista. Asiasta pitääkin sanoa, liittyi se sitten käyttäytymiseen tai työpanokseen, mutta tapa, jolla asia sanotaan, saattaa tuntua loukkaavalta.

– Monet asiat olisivat setvittävissä heti tilanteen tapahduttua, mutta silloin ei välttämättä osata sanoa, ettei mennyt ihan ok, ja asia jää vaivaamaan, Paldanius jatkaa.

Esimiehen ja alaisen välisessä ristiriidassa voi Venäläisen mukaan olla kyse myös siitä, ettei esimiehen johtamistyyli miellytä.

– Johtaminen saatetaan kokea epätasapuolisena tai epäoikeudenmukaisena tai asiat ovat menneet henkilökohtaisella tasolla solmuun. Niitä sitten ratkotaan yhdessä ja hierotaan sovinnon kättä.

Vertaistukea vailla

Siinä missä luottamusmies edustaa vain ammattiliittoon kuuluvia jäseniä virkasuhteeseen liittyvissä asioissa, työsuojeluvaltuutettu edustaa koko henkilöstöä päälliköstä lähtien työsuojeluasioissa. Tehtäväkuvien raja on yleensä hyvin selvä, vaikka esimerkiksi työkykyneuvotteluissa sekä luottamusmies että työsuojeluvaltuutettu saattavat olla paikalla, jos henkilön työtehtäviin ja palkkaukseen on tulossa muutoksia.

– Toisinaan eteen on tullut tilanne, jossa järjestäytymättömän henkilön palkkakiistaa on yritetty verhota syrjimisperusteiseksi ja tuoda se työsuojeluvaltuutetun pöydälle luottamusmiehen sijaan. Silloin olen joutunut myymään ei-oota, Paldanius kertoo.

– Työsuojelu on kuin mustekala, jonka lonkerot ulottuvat moneen paikkaan. Työsuojelun yhteistoimintasopimuksessa on kirjattu tarkkaan, mitä työsuojeluvaltuutetun tehtävään kuuluu. Luottamusmiesten toimenkuvakenttää ei ole kirjoitettu näin auki, poliisihallinnon valtakunnallisena työsuojeluvaltuutettuna vuoden loppuun asti toimiva Pasi Hyyryläinen sanoo.

Kun uusi työsuojelun toimikausi alkaa, työnantaja järjestää työsuojeluvaltuutetuille perus- ja jatkokurssit. Paldanius toivoisi muitakin koulutuksia nelivuotiskauden aikana, mutta toiveista huolimatta on toteutunut vain vuosittain järjestetty työsuojelu- ja työhyvinvointiseminaari, ja sekin viime vuodet etänä.

– Vertaistukea ja verkostoitumista kaivattaisiin työsuojelupuolellakin tosi paljon. Tottakai toimimme jatkuvasti yhteistyössä työsuojelupäällikön kanssa, mutta näkökulmat saattavat olla erilaiset.

– SPJL:n juristi Rita Ridanpää on työsuojelupuolelle onneksi hyvä tuki. Hän on usein korvaamaton apu tilanteissa, joissa pohdimme, mistä asiaan voisi saada apuja, Paldanius sanoo.

Viime keväänä kaikille työsuojelutoimijoille järjestettiin yhteinen koulutusiltapäivä ja vastaavia on Hyyryläisen mukaan tarkoitus jatkaa myös tulevaisuudessa.

– Työsuojelukeskustoimikunnan kautta työsuojelusta saadaan valtakunnallista perspektiiviä, mutta sinne osallistuu työsuojelutoimijoista vain pieni osa, Hyyryläinen lisää.

Lapin saaga, ja vähän muidenkin

Iso työsarka työsuojelutoimijoille ovat sisäilma-asiat, jotka vaihtelevat pienistä ongelmista suuriin. Asian ytimessä ollaan Hyyryläisen mukaan silloin, kun moni henkilöstöstä oireilee, mutta oireille ei löydy – lukuisista tutkimuksista huolimatta – selittävää tekijää. Hän on työskennellyt Paldaniuksen kanssa Lapin poliisilaitoksen sisäilmaongelmien parissa pitkään; pahimmat ongelmat ovat nyt Rovaniemen ja Kemin poliisiasemilla.

Suurin osa Rovaniemellä työskentelevistä on sijoitettuna väliaikaistiloihin sekä saman rakennuksen pihalle tuotuihin kontteihin. Pieni osa työskentelee etänä kotoa käsin tai muiden valtion virastojen tiloissa.

– Tällä hetkellä tilanne on se, ettei Senaatti-kiinteistöllä ole tarjota Rovaniemeltä sellaisia tiloja, joissa väki ei oireilisi. Tämä on ollut pitkä, yli kymmenen vuotta kestävä saaga. Yritämme silti jatkuvasti miettiä ratkaisuja asiaan sisäilmatyöryhmässä yhdessä työnantajan kanssa, Paldanius sanoo.

Ongelmana on myös vastuukysymykset. Laitoksen henkilöstöstä vastaa poliisilaitos, mutta vuokrasopimukset solmii Poliisihallitus. Valtaosan valtiolla vuokralla olevista kiinteistöistä omistaa Senaatti ja rahoitus tulee sisäministeriöltä.

– Poliisilaitos ja poliisipäällikkö voivat vaatia vaikka mitä, mutta Poliisihallitus antaa vuokrasopimusten mukaan eurolleen rahat vuokriin oman toimitilabudjettinsa rajoissa. Toimitila-asioissa ei ole yksinkertaisia ja nopeita ratkaisuja, Paldanius jatkaa.

Hyyryläinen seuraa työsuojeluilmoituksia valtakunnallisesta järjestelmästä. Hän kertoo, että lokakuun alkuun mennessä vuodelle 2025 sisäilma-asioista oli tehty yhteensä 219 lumi-ilmoitusta, niistä Lapissa 104.

– Maantieteellinen sijainti on kuitenkin merkittävä tekijä siinä, kuinka paljon paikkakunnalla on tarjota henkilöstölle muita tiloja. Esimerkiksi Vantaalla ei ollut tällaista vuosien humppaa, sillä siellä oli enemmän kiinteistöjä mistä valita, Hyyryläinen sanoo.

Psykososiaalinen kuormitus kasvussa

Toiseksi suurin määrä lumi-ilmoituksia tulee työtapaturmista; niitä oli Hyyryläisen mukaan tullut lokakuun alkuun mennessä 181. Luku ei kuitenkaan kerro koko totuutta, sillä tapaturmailmoitukset tulee nykyohjeistuksen mukaan tehdä Valtiokonttorille. Vuosittain Valtiokonttori saa 5000 työtapaturmailmoitusta, joista poliisin osuus on suunnilleen 20 % eli noin 1000.

– Toive olisi, että tapaturmista täytettäisiin myös lumi-ilmoitus, jotta pysyisimme työsuojelussakin kärryillä, mistä kokonaisluku koostuu. Itse seuraan esimerkiksi virkamiehen väkivaltaisia vastustamisia varotietoja varten. Näin varotieto saataisiin asiakkaan tietoihin ja pystyisimme varautumaan, jos hänen tiensä poliisin kanssa risteää uudelleen, Paldanius sanoo.

Toimintaympäristön muutos haastaa henkilöstöä. Hyyryläinen kertoo, että aluehallintoviranomainen tekee parhaillaan selvitystä työn psykososiaalisesta kuormituksesta poliisihallinnossa.

– Tilastot osoittavat, että yhteiskunta raaistuu ja poliisi kohtaa aiempaa enemmän voimankäyttötilanteita ja uhkauksia. Myös edellisen aiheesta tehdyn tutkimuksen pylpyrät kertovat, että työsuojelullinen riski on olemassa, Hyyryläinen kertoo.

Mikko Venäläisen mukaan kuormittuminen näkyy päivittäin myös Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksella kahvipöytäkeskusteluissa.

– Työkuorma on kova, keikkoja tulee paljon ja niihin liittyvä byrokratia työllistää entisestään. Esimerkiksi nuoret henkilöt poliisitehtävien kohteena vaatii aina lastensuojeluilmoituksen.

– Lääkkeeksi työkuormaan on pyritty tarjoamaan hyvää johtamista. Fakta on kuitenkin se, ettei yhtälö ratkea kuin lisäkäsillä. Sisäisten siirtojen ja tehostamisen tiet on katsottu loppuun jo ajat sitten, Venäläinen sanoo.

Ei pikavoittoja, mutta…

Liki 100 vuotta on kuljettu siitä, kun Suomen ensimmäinen työturvallisuuslaki astui voimaan vuonna 1930. 1970-luvulla työsuojelu alkoi kehittyä nykyiseen suuntaan, kun vuonna 1974 säädettiin Työsuojelun valvontalaki. Sen myötä käynnistyi paikallistason toiminta työsuojeluvaltuutettuineen ja -päälliköineen.

Työsuojelussa ei silti ole tarjolla pikavoittoja, sen tietävät myös Venäläinen, Paldanius ja Hyyryläinen.

– Isommat työmaat, kuten toimitila-asiat, vievät aikaa, mutta pienempiä onnistumisia tulee onneksi jatkuvasti, Paldanius sanoo ja nostaa esimerkiksi lumivyöryreput, jotka saatiin laitokselle käyttöön ihan vastikään.

Onnistuneena, jo paikkansa vakiinnuttaneena työsuojelutoimintana kolmikko nostaa esiin lisäksi poliisin defusing- ja debriefing-toiminnan sekä post-traumatyöpajat.

– Purkukeskusteluista ei jousteta. Järjestelmä toimii ja siihen löydetään aina tarvittava aika. Kiitos siitä kuuluu tehtävään sitoutuneille purkukeskusteluohjaajille, Venäläinen sanoo.